ATM Mökki Ultra 4.0

ATM Mökki Ultra 4.0 juostiin Lahden Kivijärvellä Pitkäperjantaina. 12 tunnissa saa suorittaa niin monta 4,6km ja 252 nousumetrin kierrosta kun haluaa. Jyrkkiä jäärinteitä ja lumisia harjanteita kulkenut haasteellinen reitti ei ollut erityisen nopeassa kunnossa. Arvioin etukäteen kierrosajakseni tunnin, mukaanlukien huoltotauot mökillä. Tavoitteena oli ainakin viisi kierrosta.

Sää oli upea. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta eikä tuullut. Aamulla pakkasta oli -12 astetta, mutta lämpötila kohosi päivällä plussan puolelle. Hanki oli paikoitellen syvää, eikä se kestänyt juoksijan painoa. Metsään muodostui kapea polku, jolla piti pysyä. Harha-askeleet umpihankeen eivät tuntuneet mieluisilta. Sauvoja ei kukaan 36 osanottajasta käyttänyt. Oli kätevintä ottaa käsillä kiinni puista, kivistä ja kannoista.

Viisi kierrosta riitti minulle oikein hyvin tällä kertaa. Polar V800 mittasi 23km ajassa 5h22min. Nousumetrejä tuli 1260, jotka Stravan algoritmit taikoivat 1462 metriksi. Tosi tehokas ja mukava liikuntapäivä. Erityiskiitos Tonille järjestelyistä ja Villelle kimppakyydistä. Henry Aalto juoksi peräti 11 kierrosta eli 52km - kova veto, josta isot onnittelut.

Samalla tarjoutui oiva tilaisuus testata äskettäin hankkimiani Snowline Chainsen Trail lumiketjuja. Päällä olevat kumihihnat venytetään kärki edellä kengän päälle. Sitten vain tarkistetaan, että ruostumattomasta teräksestä valmistetut ketjut ja kolmetoista 7,5mm hammasta ovat varmasti paikoillaan. Ketju painaa noin 100g/kpl. Niitä on neljää kokoa: S (32-36), M (36-40), L (40-44) ja XL (44-48).

Koko L mahtui vielä Hoka Speedgoat 2 tossujeni päälle, vaikka ne ovat kokoa 44 2/3. XL olisi ehkä ollut parempi, mutta sitä kokoa ei ollut jäljellä. Toisaalta löysät ketjut saattaisivat irrota. Juostessa ketjut eivät haitanneet mitenkään, eikä lisäpainoa juurikaan huomannut. Pito oli uskomattoman hyvä aamupäivällä kovalla jäällä ja lumella. Iltapäivällä auringon pehmentämät sohjopaikat tuntuivat epävarmemmilta, mutta en silti kaatunut. Tai pannutin jyrkässä alamäessä kerran, mutta se ei johtunut liukastumisesta. Lumiketjuista oli siis hyötyä ja suosittelen niitä kaikille jalan liikkuville varsinkin jäisille pinnoille.

Ensi vuonna on ehdottomasti lähdettävä mökkiultrailemaan uudestaan. Se on todellinen vertikaaliaddiktoituneen polkuhöntsäilijän toiveuni.

Transgrancanaria 125km 2018

TGC 125 start 11pm on Friday evening at Las Canteras beach in Las Palmas.

Elämä on sitä mitä meille tapahtuu sillä aikaa kun teemme muita suunnitelmia. 2015 Transgrancanaria jäi erinäisten vastoinkäymisten seurauksena minulta kesken. Nyt tavoitteena oli päästä 125 km ja 7500 nousumetrin (järjestäjien arvio) reitti maaliin. Aikaraja on 30 tuntia, mutta tähtäsin oman ennätykseni parantamiseen. Se oli 25:06 vuodelta 2012, jolloin juoksimme saaren halki etelästä pohjoiseen. Tämänvuotinen reitti kulki päinvastaiseen suuntaan. Päämatkalla oli ensi kerran yli tuhat ilmoittautunutta. Lisäksi viidessä muussa kisassa oli 3000 osanottajaa. Kaikilla oli sama maali Expo Meloneraksella.

Tästä ei keli, maisemat ja fiilis paljon parane.

Las Palmasissa oli korviahuumaava karnevaalihumu, kun starttasimme Las Canteras hiekkarannalta perjantaina klo 23. Rummutukset, kuulutukset, musiikki, ilotulitukset ja yleisö voittivat meren pauhun. Sään suhteen olimme onnekkaita: satuimme kahden myrskyrintaman väliin. Oli kiva päästä Suomen pakkasista juoksemaan shortseissa ja t-paidassa Kanarian aurinkoon. Vuorilla puin UD-repusta sadetakin lämmikkeeksi, mutta silloinkin sää pysyi kuivana.

Drop bag ja pastakuppi Garanonissa 84km. Ranskalainen Alex kertoi olevansa NUTS Ylläs Pallas 2017 Finisher.

Ultrapolkujuoksua voisi luonnehtia syömäkilpailuksi, jossa edetään huoltopisteeltä toiselle ruokaa sulatellen. On pakko syödä jotain kisan aikana, koska energiaa kuluu paljon. Kannoin juomapullojen lisäksi varalta mukana kaikenlaista ClifBar-geeleistä Oreo-kekseihin, mutta 10 huoltopisteen valikoima olisi riittänyt.

UD reppu pakattu kisaa varten.

Kisareitti oli hieno ja vaihteleva. Gran Canaria on kuin pienoismanner mikroilmastoineen ja kasvillisuusvyöhykkeineen. Oli hiekkarantaa, kanjonia, harjannetta, metsikköä, autotietä, mutapolkua, kuninkaantietä ja joenpohjakivikkoa. Kirsikkapuut kukkivat. Ihmiset kannustivat innokkaasti. Yksin ei tarvinnut taivaltaa. Maisemat oli upeita.

Finisher liivi, mitali ja t-paita.

Garanonissa 84km kohdalla saimme omat varustepussit. Hoidin jalat ja vaihdoin sukat. Hotkin pastaa ja jatkoin kohti maalia. Ajattelin pystyväni helposti alle 24h aikaan laskuvoittoisella loppuosuudella. Pudottelin Tunteen asti huvikseni tosi kovaa ohitellen kaikki näköpiiriin tulleet. Pimeän tultua vauhti jotenkin hiipui. Viimeisellä kympillä vedin loppukirin. Kilsat tuntuivat pitkiltä, mutta saavuin maaliin ajassa 25:04 ja paransin omaa TGC ennätystä parilla minuutilla. Nyt oltiin jo sunnuntain puolella. Hain varusteeni exposta. Talsin hotellille tyytyväisenä mitali kaulassa.

Tämä kaveri roikkui sitkeästi kannoilla pitkään.

TGC on hionut kisastaan vuosien varrella timantin, josta on vaikea löytää huonoja puolia. Kaikki toimii nyt niin kuin pitääkin. Kiitos kannustajille, kanssakilpailijoille ja järjestäjille. Ensi vuonna uudestaan. 2019 reitti on sama. Matkaksi on silloin ilmoitettu 128 km +7500m. Tsemppiä ja nähdään poluilla. Animo!

Maalissa ajassa 25:04:15.