 |
| Kuva Rami Valonen |
NUTS Ylläs Pallas 2024 - Polkujuoksu läpi yöttömän yön DNS > DNF
Matkustin heinäkuun alussa Äkäslompoloon yöjunalla Aleksein kanssa NUTS 300 -seikkailujuoksuun. Aleksei painui samantien korpeen tutkimaan kisareittiä retkeilyperiaatteella teltassa yöpyen. Olin viikkoa ennen valmiina 326 km kisaan, joka lähtisi maanantaina 8.7. Njurkulahdesta. Pakkasin drop bagit Kalmankaltion, Hettan ja Pallaksen huoltopisteille.
Torstaina heitin kevyen kympin juoksulenkin Kesänkijärvelle. Ex-LaSpo tiimikaveri Elina saapui Maxin kyydillä ja yöpyisi sovitusti pari päivää huoneistossani. Perjantaina olo alkoi tuntua sairaalta. Lauantaina toivoin vielä parasta. Elina siirtyi omaan majoitukseensa ja välttyi onneksi pöpöltä.
Sunnuntaina oli karmea olo aamulla. En pystyisi starttaamaan vaarantamatta omaa ja muitten terveyttä. NUTS 300 huoltovälit villissä Lapin erämaassa olivat jopa yli 100 km pitkiä. Keisarilla ei ollut vaatteita. Ainoa moraalisesti oikea vaihtoehto oli DNS - Did Not Start. Yhyy mikä pettymys, mutta minkäs teet.
NUTS poppoo on planeetan reiluinta jengiä. Sain napin painalluksella siirrettyä ilmoittautumiseni vuodella eteenpäin. NUTS 300 2025 - mukana! Makasin hotellisviitin sängyssä parannellen flunssaa, lukien kirjoja, katsoen telkkaria ja seuraamalla NUTS 300 palleroita gepsikartalla. Tiistaina olo koheni huomattavasti. Aloin miettiä mitä tekisin ennen sunnuntaiksi sovittua paluukyytiä.
NUTS somettajan kanssa oli ollut puhetta podcastista. Keskiviikkona Max Moberg tuli NUTS300 voittajana maaliin jo aamupäivällä huikealla 46 tunnin reittiennätyksellä - lähes kuusi tuntia omaa viimevuotista voittoaikaansa nopeammin. Kuvasin maaliintulovideon ja Max meni lepäämään. Kuvasin myös Eevin maaliintulon kahdeksan tuntia myöhemmin. Aänitimme Maxin kanssa TRAILPODDER podijakson illalla hotellissani. Max oli nukkunut kolmisen tuntia ja söi ison paketin jäätelöä.
Torstaina päätin yrittää saada peruutuspaikan satamailiselle. Pakkasin drop bagit Pallaksen ja Peurakaltion huoltoihin. Katselin parvekkeelta, kun Aleksei ja Pappa-Bengs (Eevin isä Thomas) tulivat peräkkäin maaliin. Äänitimme Eevin kanssa podijakson Äkäshotellilla. Koko päivä oli sateinen. Mietin miten loput NUTS 300 kilpailijat pärjäilevät. Nukuin levottoman yön bunkkerissa.
Perjantaina oli aamiaisen jälkeen bussikuljetus Hettaan NUTS Ylläs Pallas 160 lähtöön. Bussissa oli lämmitys täysillä ja ilmastointi kiinni. Kuskin mukaan ei voinut mitään, kojelaudassa luki isolla MOOTTORIHÄIRIÖ. Ihme ettei kukaan pyörtynyt matkalla hirveässä hyttysmyrkkykäryssä. Saavuimme myöhässä Hetan koululle. Lähtöä ja kaikkia aikarajoja siirrettiin puolella tunnilla eteenpäin.
Starttasin klo 13.30 ryhmässä pitkissä trikoissa ja pitkähihaisessa paidassa. Kaikilla muilla oli lyhyet paidat ja shortsit. Ounastelin tukahduttavan ilman ennustavan sadetta ja tuulta. Matka sujui rattoisasti kun kanssajuoksijat kyselivät vointiani ja olenko toipunut varmasti tarpeeksi. Sana oli terveydentilastani oli levinnyt laajalle. Vastasin etten ole lääkäri tai ennustaja vaan juoksija. Aina voi keskeyttää, jos hyvä olo jostain syystä hiipuu. Sin myös paljon positiivista palautetta podcastista. Polkujuoksuporukka on mahtavaa jengiä!
 |
| Kuva Rami Valonen |
Jälkimmäinen bussilastillinen oli päässyt lähtemään vielä enemmän myöhässä. Iloisia ohittelijoita riitti. Jumiskon Juha näytti olevan kovassa vedossa. Vesipisaroiden lisäksi sateli roppakaupalla tsemppiä tutuilta. Hetta - Pallas 66 km on muuten hieno, mutta Ketomellasta en ole koskaan tykännyt. Siellä laitoin hyttysverkkohupun päähän ensi kertaa. Ohitin nilkkansa nyrjäyttäneen kaverin ja päätin ottaa iisisti huoltopisteelle asti.
 |
| Kuva Rami Valonen |
Prodigio tossut toimivat mukavasti jalassa, mutta sukkavalintani oli liian paksu. Jalat kuumenivat liikaa läpimärissä sukissa. Pysähdyin Hannukurussa tuulettelemaan jalkoja, mikä auttoi hetkeksi. Keli kuivui ja muuttui tuuliseksi. Keroja tunkatessa ei ollut enää liian kuuma, mutta shortsit olisivat ehkä sittenkin olleet parempi valinta.
Polkujuoksu Pallakselle yöttömässä yössä on aina upea kokemus. Keskiyön aurinko luo ainutlaatuisen valon hienoihin tunturimaisemiin, joita jaksaa aina ihastella, Purevan kylmä viima oli onneksi myötäinen. En viitsinyt laittaa takkia päälle ennen Pallaksen huoltoa. Söin kuumaa linssikeittoa ja join alkoholitonta olutta. Kuivasin ja puhdistin jalat ja vaihdoin sukat. Jatkoin samoilla kengillä, mikä ehkä oli virhe, kun kassissa olisi ollut Akashat valmiina.
Jatkoin kohti Rauhalaa yön hiljaisuudessa noin tunnin edellä cutoffia. Tekninen märkä polku ei innostanut juoksemaan. Etenin hitaasti mutta varmasti nauttien kauniista luonnosta. Juoksin loppupätkän aamulla Rauhalan huoltoon jatkaen samantien asvalttitielle. Pysäkillä keskeyttänyt naisjuoksija odotteli bussia. Jatkoin parasta mahdollista vauhtia Pahtavuomaan, jonne oli 12 km ja edelleen 14 km Peurakaltioon.
Lauantaipäivä osoittautui odotettua aurinkoisemmaksi ja kuumemmaksi. Äkäskerolle tunkatessa tunsin taas flunssaoireita, ja jäin puun alle lepäämään varjoon. Nopeuteni oli pudonnut 4 km/h, mikä riittäisi Peurakaltion aikarajaan klo 14.30. Sen jälkeen tulisi 30 km osuus kuumuudessa Ylläsjärven huoltoon, jonne pitäisi selvitä viidessä tunnissa yhden vesipisteen varassa. Lyhyen laskutoimituksen jälkeen totesin, ettei kannata jatkaa. Oireet saattaisivat pahentua, enkä millään ehtisi tällä vauhdilla ajoissa Ylläkselle.
Kävelin rauhassa Äkäskerolta jyrkän alamäen Peurakaltion huoltoon, jossa ilmoitin keskeyttäväni. Paikalla oli toinenkin pyyhkeen kehään heittänyt nimeltään Satu. Saimme pian bussikuljetuksen Äkäslompoloon ruokailemaan ja palautumaan. Olo alkoi olla sen verran tukala, että tein takuulla viisaan päätöksen jättäessäni leikin kesken. Löysin molemmista päkiöistä isot rakonalut. Röhinä kurkussa paheni yskäksi ja nuhaksi. Virus oli edelleen aktiivinen.
En ollut lainkaan pettynyt, sillä olinhan saanut juosta Suomen nautittavimmissa maisemissa 115 km ja tunkata 3133 nousumetriä. Tämä olisi hyvää valmistavaa treeniä kahdeksan viikon päästä alkavaan Tor des Geants 330 kisaan Italiassa. Jos olisin jatkanut kohti maalia, olisi kauden päätavoitteeni vaarantunut suotta.
Naureskelin itseskeni kun tajusin olevani todennäköisesti maailman ainoa samassa juoksutapahtumassa sekä DNS että DNF tuloksen saanut kilpailija. Tunnen suurta kiitollisuutta NUTS poppoota kohtaan, joka mahdollistaa tämän kaiken meille polkujuoksijoille, Kiitos kuuluu myös yhteistyökumppanilleni La Sportiva Suomelle ja valokuvaaja Rami Valoselle sekä matkakumppaneilleni Max, Elina ja Aleksei. Onnittelut kaikille NUTS Ylläs Pallas taphtumaan tavalla tai toisella osallistuneille. Olen väsynyt mutta onnellinen. Nähdään 2025 NUTS 300 kisassa!