2025 Northern Traverse 300 km 5/5

 2025 Northern Traverse 300 km 5/5

Lähdin Lordstonesista kohti 64km päässä odottavaa maalia tiistaina aamulla klo 8:47. Aikaa oli kulunut kolme vuorokautta. Jatkoin North York Moors kansallispuistoon seurana taas Robin ja Daniel.

Reitti oli helposti juostava kivikkomäkeä lukuunottamatta. Juoksu kulki hyvin, joten lähdin yksin vetämään kovaa. Lion Innin ohitin 4 tunnissa. Täytin pullot ravintolassa. 

Glaisdaleen juostiin asvaltti/hiekkatietä, jonka pistelin noin 3 tunnissa. Se olisi mennyt nopeamminkin, mutta kävelin hetken Nealin kanssa. Torkahdin Glaisdalessa tuoleilla kuten viime vuonnakin.

Falling Fossin upean puiston väliaikapisteelle kesti lähes 5 tuntia, koska Grosmontin asvalttitie ylämäki on pitkä ja jyrkkä. Tein myös pari sekoilua reitinvalinnassa, koska Garmin opasti välillä oudosti.

Nummen ylitys pimeällä hernerokkasumussa tuntui hurjalta. Saavuin Hawsker väliaikapisteelle ajassa 87:31. Olin yli 10 tuntia edellä 2024 aikaa. Matkaa maalin oli 5km kuivilla rantapoluilla. No problem! 

Harpoin alas Robin Hood’s Bayn rannalle, jossa sain toimitsijoilta puisen mitalin kaulaan. Heitin kuljettamani kiven Pohjanmereen. Kastelin jalat meressä. Tuloksena 300km oma ennätys 89:31:54. Kelloon kertyi yhteensä 315km ja 8500 nousumetriä.

Kyyditys sähköautolla Fylingdales Halliin syömään keskiviikkona aamuyöllä kahdelta. Minulle tuotiin lähdöstä kuljetettu matkalaukku ja drop bag. Pääsin hosteliin suihkuun ja nukkumaan. Herättyäni kävelin aamiaiselle. Järjestäjät noutivat laukkuni ja heittivät äijän bussiin. Scarboroughsta pääsin junalla Manchesteriin.

Northern Traverse on yksi parhaiten järjestettyjä polku-ultrakisoija. Toki se maksaa, sillä asiat on hoidettu reilusti ja vastuullisesti. Ympäristö ja luonto huomioidaan. Vapaaehtoiset avustajat saavat korvauksen. Pelastuspalvelu on aina valmiina. Vahva suositus Ourea Eventsille!

Tämä kisa opetti minulle sen, että kannattaa vaan hymyillä ja säilyttää positiivinen asenne vaikeuksista huolimatta. Vastoinkäymisiä tulee, mutta hyvä lopputulos on aina mahdollinen. Ehkä sama voisi toimia elämässä yleensäkin.

2025 Northern Traverse 300 km ⅘

 2025 Northern Traverse 300 km ⅘

Richmond - Lordstones on enimmäkseen melko tasainen virallisesti 49km etappi. Paljon helppoa polkua, tietä, ja pellonlaitaa. Danby Wisken kylän läpi juoksin maanantaina klo 20:22. 

Viimeinen kymppi on hienoa mäkistä maastoa, mutta nyt sattui olemaan pimeää ja tuulista. Maisemia ei paljon tullut katseltua. Juoksu kulki hyvin, kun oli saaanut viimein kunnon unet Richmondissa. 

Kuljin enimmäkseen triona Danielin ja Robinin kanssa. Tämä olisi tylsä etappi vetää läpi yksin. A19-moottoritien ylityskohdassa poikkesin taas muitten kanssa Londi’s kauppaan, jossa on mahdollista käydä vessassa, kahvilla ja haukkaamassa välipalaa. 

Matka Lordstonesin viimeiseen isoon huoltoon tuntui pitkältä, mutta tulihan se sieltä lopulta joskus aamuyöllä. Taisi olla yli 50 km matka kuitenkin. Kävin nukkumassa teltassa ja söin todella hyvin sitä ennen ja jälkeen. 

Keitto ja chipsit osoittautui jälleen erittäin hyväksi ateriavalinnaksi. Peruna sopii minulle yleensäkin. Kuuma keitto lämmittää ja on helppo nauttia retkikulhosta, joka siis pitää olla jokaisella oma mukana, kuten muki ja spork. Kertakäyttöastioita ei tässä kisassa käytetä. Vegaaninen aamiainen oli myös hyvä.

Huoltopisteillä jaetaan kilpailijoille paperille tulostettuna kisan seurantasivuilla jätetyt tsemppiviestit, Kannustusta on aina kiva saada ja lukea. Kiitos viesteistä!

2025 Northern Traverse 300 km ⅗

 2025 Northern Traverse 300 km ⅗

Sunnuntaina auringonlaskun aikaan kiipesin Nine Standards Riggille Cumbrian ja Yorkshiren rajalla. Ei tiedetä kuka, koska ja miksi rakensi nämä 9 kivikasaa. Paikka on vedenjakaja: pisarat länsipuolella valuvat Irlanninmereen ja idässä Pohjanmereen. Siellä on myös joku paasi Charlesin ja Dianan 1981 häiden muistoksi. Olin ylhäällä klo 21. Laitoin otsalampun ja kaikki vaatteet päälle. Suon suojelemiseksi reitille rakennetaan laatoitettua polkua siltoineen, mutta työ oli vielä kesken.

Viime vuonna keskeyttänyt Matt morjesti ja pyyhälsi ohi. Minulla alkoi univaje vaivata Tan Hill Roadin tienoilla puoli yhdeltä yöllä. Olin 3,5h viimevuotista aikaa edellä. Pennine Way -kyltin kohdalla kuljin Spine Race reitin yli. Söin ja join energiaa, mutta silmät lurpsahtelivat kiinni. Puoli viiden jälkeen olin Hard Level Gill aikakontrollissa enää 2,5h edellä. 

Nukahdin ilmeisesti pitkässä alamäessä seisovilleen. Heräsin auringon sarastukseen seisoen kasvot aurinkoon päin. Oli pakkasta ja näpit jäässä. Garmin kellon navigointinäyttö oli hävinnyt. Pieni paniikki iski. Puhelimessa oli Avenza reittikartta. Toki repussa oli myös pakolliset paperikartta ja kompassi.

Onneksi takaa tuli Chris. Pyysin voisinko peesata hänen perässään sen aikaa, että saan taas lämmöt päälle. Saavutimme pian Andrewin ja kuljimme kolmistaan Reethiin. Auringossa lämpötila ja mieliala kohosi nopeasti. 

Sain puhuttua meille ilmaiset kahvit ja leivokset puoli kahdeksalta Dales Bike Centerissä, vaikka kahvila aukeaa klo 9. Kävin siellä myös viime vuonna ja mukava omistaja oli ajoissa paikalla henkilökuntineen.

Loppupätkä maaseudun läpi lammaslaitumien vei aikansa jatkuvan porttien avaamisen ja sulkemisen sekä varusteiden säätämisen takia. Juoksin rakoista huolimatta reippaasti asvalttitien Richmondiin maanantaina klo 12:32 - vain vajaa tunnin nopeammin kuin 2024 myrskyssä. Söin ja menin nukkumaan telttaan. Cut-Off oli vasta tiistaina klo 4:30, joten olin siitä reilusti edellä.

2025 Northern Traverse 300km ⅖

 2025 Northern Traverse 300km ⅖

Jatkoin Patterdalesta nousua korkeimmalle huipulle. Viime vuonna annettiin tuulen takia kiertoreitti navigointilaitteisiin. Nousin kaakkoon kohti isointa vuorta siis ensi kertaa. Olin pelkästään Garmin-kellon navigoinnin varassa, sillä reittiä ei ole merkattu maastoon. Coast to coast -kylttejä tosin on satunnaisesti.

Kostea itätuuli puhalsi luihin ja ytimiin, eikä paperikarttaa tai puhelinta viitsinyt jäisillä sormilla käyttää. Otsalamppuni kantama on 200m, mutta sumu oli niin sankka, etten nähnyt rillit huurussa mitään. Nousin ylempänä vilkkuvia juoksijoiden valoja seuraten Rampskill Headille. Kidsty Pike osoittautui saman massiivin teräväksi huipuksi 500m eteenpäin. Saavutin sen klo 2:45 yöllä. 

Alas oli päästävä äkkiä. Itään avautui jyrkkä syöksylasku Haweswater tekojärven rantaan. Huurteinen ruohikko luisti jalkojen alta sauvoista huolimatta. Moni juoksija lasketteli persmäkeä alas. Nauru loppui kun itselle kävi samoin. Järven rantaa kulkeva polku oli paikoitellen tekninen, mutta selkeä navigoida.

Tulin Shapin huoltoon auringon noustua klo 7:30. Pääsimme lämpimään talon sisälle. Samassa kylässä on myös Lakes Traverse 100km maali. Tankkasin kunnolla. Tässä kisassa joka huollossa on eri menu, mikä suo kaivattua vaihtelua. Tarkistutin jalkapohjieni rakot kisalääkärin vastaanotolla. Hän arvioi, etteivät ne kaipaa muuta hoitoa kuin tuuletusta.

Shapista lähtiessä juttelin aamulenkillä koiraa ulkoiluttavan miehen kanssa. Huomasin hänen jaloissaan komeilevat Prodigio Pro -kengät. Mies kertoi työskentelevänsä La Sportivan leivissä ja suositteli uutta mallia minulle. 

31km reitti Kirkby Stepheniin oli tuttu Yorkshiren avaran kumpuilevissa maisemissa. Aurinko lämmitti. Juoksu tuntui helpolta kuin heinänteko. Olin perillä isossa drop bag huoltorakennuksessa 32h20min lähdöstä eli su klo 16:50. Ruoka oli taas maukasta. Latasin kellon ja iPhonen. 

Täytin makuualustan. Menin nukkujille varatun salin lattialle nukkumaan makuupussissa. Meteli siellä oli niin kova, etten saanut vieläkään unta. Päätin riskillä jatkaa matkaa samoilla silmillä pohtien, että mitä tästä seuraa.

2025 Northern Traverse 300km ⅕

2025 Northern Traverse 300km ⅕

Jaoin mielessäni kisan viiteen “maratoniin” kuten Barkleyssa ikään. Eka etappi Patterdaleen oli reittikartan mukaan 71 km, mutta todelliset matkat olivat Garmin kellon mukaan aina pidemmät.

Viime vuoden myrskytuloksen 99h jälkeen halusin yrittää uudelleen parempaa aikaa ja kokea korkeimman huipun Kidsty Pike. Asetin tavoitteeksi 89-98 tuntia. 

Saatiin onnenpotku kun vakaa korkeapaine jumiutui alueelle kisan ajaksi. Ennuste oli satavarmasti aurinkoista ja sateetonta. Pakolliset sadevarusteet ja toppatakki oli silti oltava mukana. Öisin luvattiin jääkylmää itätuulta.

2024 mukana olleet Ilona ja Phillip veivät minut lauantaina AirBnB-majoituksesta St Bees starttiin. Aamulla oli poutaa mutta viileää, joten starttasin La Sportivan pitkissä trikoissa ja kevyessä Ethereal-takissa. Jaloissa oli luotettavat Prodigiot. 

St Bees majakan jälkeen reitti kääntyi rantatöyräältä itään ja poistin pitkät juosten paita ja shortsit päällä. Kuivat polut olivat paljon nopeammat ja helpommat juosta. Saavutin Ennerdalen vesipisteen 3:22h. Pitkän järven rantakivikko Robin Hood’s Chair kiipeilyineen hidasti. Black Sail Hutilla täytin vesipullot. 

Kipusin Grey Knottsin yli helpohkosti. Toisella puolella Ilona ja Phillip olivat kannustamassa Honister Passissa. Huikkasin ettei väsytä yhtään. 

Mäen alla oli Roshtwaite 46km huolto (7:42h). ahmin vegaanista pizzaa ja keittoa. Tapahtuman sapuskat ovat ihan parhaasta päästä ja kaikki ruuat kasvipohjaisia. 

Tokan vuoren ylitys oli jo rankempi Grasmereen (11:04h). Kolmas huippu mentiin pimeällä lamput päällä Patterdalen drop bag huoltoon (14:00 h). Söin taas hyvin. Yritin torkkua teltassa, mutta tuli vilu. Jatkoin matkaa jäätävään yöhön unetta.